Noniin, sain vihdoin osan pelattua ja kirjoitettua! Sain koulujuttuni tehtyä, niin aika riitti myös Berryille :] Osa on 30. osa, aika valtava määrä näitäkin on jo tullut, ja vasta viidennessä polvessa mennään :D Mutta toivon mukaan ketään se ei haittaa :) Lisäsin myös kauan kaivatun Netan perijäseinälle. Menkäähän lukemaan osa Ü
Antero oli tottunut siihen, että Netta kävi töissä, joten mies oli oppinut tekemään hiukan kotitöitäkin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla :D
Tällainen sankari hyppeli trikoissa Berryjen pihalla O.o
"Ei vitsit! Se ei menny sinne vieläkään!" Mies voihkaisi ja polki jalallaan maata voimakkaasti.
Koripalloahan tuo näyttää pelaavan, katsotaan nyt, että kuinka kauan...
Villelle oli pianon soitto tullut erittäin tärkeäksi ja poika olikin siinä jo aika hyvä, eikä mikään ihme. Ville harjoitteli säännöllisesti joka päivä.
Samana iltana opettaessaan Kieloa potalle, Netta huomasi iloisen yllätyksen; hän oli raskaana :]
"Äitille ja isille tulee uusi vauva ja sinusta tulee isosisko. Ethän kerro vielä isille? Äiti haluaa itse kertoa?" Netta kuiskutti tytölle, joka vain hymyili söpösti :]
Netalle jäi Kielon vastauksesta hiukan epävarma olo, eikä ollut varma pystyikö tyttöön luottamaan, mutta kun Netta peitteli Kieloa, tyttö kuiskasi äidilleen: "En kello."
Toivo oli huomannut pihalla hilluvan miehen, ja päätti tehdä asialle jotain.
"Nyt kuule ukkeli, lähde täältä!" Toivo tiuskaisi ja tökkäsi miestä rintaan.
"Ai mun muskelit..." Mies voihkaisi.
"Nyt sä menit liian pitkälle! Mun ja koripallon väliin EI tulla! Äläkä tuu mun lihaksia tökkimään!" Mies raivosi, ja tökkäsi Toivoa takaisin.
Toivo säikähti miehen reaktiota ja perääntyi pari metriä taaksepäin.
"Ole hyvä ja poistu", Toivo sanoi arasti ja heilutti käsiään. Taitaa vaaria pelottaa ;)
Mies ei jaksanut ruveta enempää haastamaan riitaa, joten poistui onneksi Toivon pyynnöstä.
"Mokoma nulikka", Toivo tiuskaisi ja jäi katselemaan miehen perään.
Antero tuli katselemaan Nettaa kylpyhuoneeseen, kun tämä valutti vettä ammeeseen.
"Voisinko mä auttaa?" Antero ehdotti, mutta Netta vain pyöritti päätään ja naurahti.
"Hiäääääk!" Antero kiljaisi naisen lailla, kun näki vaimonsa alasti menevän suihkuun :DD On siinä kans pariskunta!
"Rakas kuule", Netta kuiskasi ja hellästi tönäisi Anteron hereille.
"Mmmh, no?" Antero mumisi ihan unen pöpperössä ja kääntyi katsomaan Nettaa.
"Saitko sä nyt musta traumoja?" Netta kysyi arasti.
"No en saanu, mä vaan säikähdin", Antero sanoi nolona ja jatkoi nukkumista.
Hetken kuluttua Netta painautui Anteron selkään kiinni ja rupesi hänkin nukkumaan.
Kielo oli helppo lapsi. Vaikka heräsi yöllä, tyttö ei alkanut huutamaan, vaan tyytyväisenä istua nökötti ja laski sormiaan :]
Aamusella Antero nappasi Netan kainaloonsa ja silitti nukkuvan vaimonsa hiuksia.
"Olet sinä aika suloinen", Antero kuiskasi ja antoi pienen pusun Netan otsaan.
Kaksoset ottivat heti alusta asti tavakseen tehdä läksyt huolella. Molempien tavoite oli saada se kauan puhuttu kymppi sinne todistukseen.
Antero ja Netta muuten tekevät lähes kaiken yhdessä. Ja tässä erittäin hyvä esimerkki: Aamupala. Kun Antero siivoaa vanhat sotkut pois, niin Netta pääsee puhtaisiin tiloihin kokkailemaan. Kätevää eikö ;)
Vanhempien kokkaillessa, Toivo avusti pientä Kieloa.
"Et tä oo iti", Kielo sanoi huulet mutrussa ja katsoi vaariaan pettyneenä.
"En olekkaan, isi menee töihin", Toivo naurahti.
Tytön mutruhuuli -ilme vain jatkui, joten Toivo nosti tytön syliinsä.
"Katso nyt, isi menee töihin", Toivo sanoi ja käänsi Kieloa niin, että tämä näkisi isänsä.
"Iti, öihi", Kielo toisti.
Vaikka muut eivät tienneet perheensä lisääntyvän, Netan raskaus eteni silti normaalia tahtia ja ruokahalu senkun vain kasvoi.
Vilma halusi elää mahdollisimman pitkään, joten ajatteli hyvän kunnon ylläpitämisen auttavan unelman toteuttamista.
Paukun häkki piti myös säännöllisesti putsata, ja Vilma teki sen enemmän kuin mielellään. Olihan kyseessä aika suloinen tirpiäinen :]
Nyt Anterolla on syytä leveään hymyyn, nimittäin mies sai ylennyksen!
"Mä oon paras!" Antero hymähti omahyväisenä, auringon korostaen tämän ilmeen.
Kielo oli pelkästään onnessaan isin nopeasta kotiintulosta.
"Mitäs se Kielo tietää?" Antero sanoi ja kutitti tyttöä.
"Äitille vaava, itille vaava, eelotta itotikko", Kielo sopersi onnessaan. Antero perääntyi hiukan. Ymmärsiköhän hän nyt oikein?
"Vai niin, sepä kiva", Antero sanoi ja taputti Kielon päätä.
"Ei taanu keltoa iti", Kielo korjasi kertomansa vielä.
Antero nousi seisomaan.
"Kuules Netta", Antero huikkasi.
"Sä voisit opettaa Kieloa kävelemään, jooko? Mä voin sitten jatkaa kun sä et enää jaksa.", Netta ehdotti nopeasti, ennenkuin mies ehtisi kysymään mitään.
"Asia selvä", Antero hymähti...
...Ja ryhtyi opettamaan tytölle ensiaskeleita.
Bussin kaartaessa pihaan Ville juoksi kiljuen sisälle.
"No mikäs nyt on?" Antero naurahti ja katseli hyppelevää poikaansa.
"Mä sain kympin, mä sain kympin!!" Ville kiljui riemusta.
"No sehän on hienoa! Onnea poika!" Antero sanoi ylpeänä.
Mintun taidot eivät vielä kymppiin riittäneet, mutta olihan 8½ ihan hyvä :)
Lapset toivat kavereita aina koulusta tullessaan. Pihalla oleva karuselli oli lasten suosiossa.
"Ooksä varma, että sä uskallat?" Ville kuiskasi.
"Joo, joo", ei tää mee kovaa", Minttu hymyili ja valmistautui vauhtiin.
Netan ahkerointi tuottaa tulosta, taululle alkoi jo hahmottua kaunis nainen.
Anteroa lapsetti, joten meni ulos lasten kanssa leikkimään :D
Anteron karattua pihalle, jäi Netan vastuulle Kielon kävelyttäminen.
"Hienosti menee, hyvä hyvä!" Netta kannusti.
"Yvä, yvä", Kielo toisti ylpeänä perässä.
Lasten lähdettyä kotiinsa, Berryjen omatkin lapset tulivat sisälle. (Mukaan lukien Antero)
"Kuules vävypoika. Ootkos kattonu vaimos mahaa?" Toivo kuiskasi hiljaa.
"En oo kattonu, olisko pitäny?" Antero kummasteli.
"Suosittelen", Toivo jatkoi salaperäisesti.
Antero mietti appiukkonsa sanoja, ja päätti kurkistaa Netan mahaa lukemisen lomasta. Siinä toden totta oli muutosta!
"Huomasitko?" Toivo kuiskasi johon Antero nyökkäsi vastaukseksi.
Netalla riitti virtaa, joten päätti opettaa Kielon vielä samana iltana puhumaan. Kaksoset leikkivät yhdessä palikoilla ja juttelivat koulusta.
Maha kasvoi :] Netta on niin kaunis äiti <3
"Mmh, mitähän sun isi sanoo? Se ei vielä tiedä susta mitään", Netta jutteli masuasukilleen varovasti keittiössä ja silitti mahaansa. Netta ei ollut vielä päättänyt, milloin asiasta olisi hyvä kertoa.
"No, kai se sitte viimestään lapsen huomaa", Netta totesi, eikä ollenkaan tiennyt, että Antero oli nähnyt ja kuullut jo kaiken.
Kun Netta oli lopettanut pöydän pyyhkimisen, Antero näki tilaisuutensa tulleen.
"Sullahan on mulle salaisuus?", Antero kysäisi ja katsahti Netan masua.
"E-eihän ole, mi-miten niin?" Netta änkytti.
"Ja kyllä on, mutta harmi vaan, että Kielo kertoi jo. Eihän tätä nyt voi olla näkemättä", Antero sanoi ja silitti Netan suurta masua. Netta tunsi punastuvansa.
"Meinasiksä ihan tosissas kertoa mulle vasta sitten, kun se olis jo syntynyt?" Antero virnisti.
"No, o-olisin mä ihan pian kertonu", Netta puolusteli itseään.
"Nyt kuule neiti", Antero sanoi ja iski Netalle silmää
Antero kaappasi Netan rutistukseen ja kallisti tätä taaksepäin.
"Olet sä aika ovela nainen...", Antero sanoi huvittuneena.
"No ei se haittaa, pääasia, että mä tiedän edes viimeisillä kuukausilla", Antero hymyili ja suukotti hellästi vaimoaan <3
"Eikai sua varmasti haittaa?" Netta varmisti, Anteron päästettyä otteestaan.
"Ei haittaa, höpsö", Antero vakuutti.
Toivo oli kuunnellut nuorten juttuja jonkin aikaa, ja kertoi nyt asioita Paukulle.
"Noniin, nyt lapsen isäkin tietää tämän olevan tulossa, joten kaikki on siis hyvin."
Kielo heräsi yllättäen yöllä ja alkoi itkeä. Kun tyttö yleensä nukkuu koko yön...
Antero riensi Kielon huoneeseen ja nosti tämän syliinsä.
"Mikä nyt on hätänä?" Antero kysyi huolestuneena.
"Kielo äki ahaa unta", Kielo niiskutti.
"Ei hätää, kaikki on hyvin", Antero sanoi ja peitteli Kielon takaisin unten maille.
Tietäessään Netan raskaudesta, Antero ei aina meinannut edes nukkumaan ehtiä, kun oli niin paljon tekemistä. Usein mies ottikin vain pienet torkut nojatuolissa.
Netan lasketusta ajasta oli kulunut jo viikko, mutta Netta oli edelleen tuhdissa kunnossa.
"Vitsin herätyskello", Netta voihkaisi ja kävi sammuttamassa mokoman.
Vihdoin viikonloppu oli tullut, eikä tarvinnut kaksosten herätä aikaisin kouluun.
"Koska on mun vuoro?" Minttu kysyi odotellessaan suihkua vapautuvaksi.
"Hyi että! Sulla on kainalo!" Minttu kiljaisi Villen nostaessaan käsivartensa.
"Tietenkin", Ville sanoi ja hymyili tyytyväisenä :D Minttu tosin karkasi järkytyksestä muualle odottelemaan vapautuvaa suihkua.
Lapsille kerrottiin myös tulevasta vauvasta, joten nämä auttoivat äitiään parhaansa mukaan.
Minttu lupautui vahtimaan Kieloa, tämän keinuessa laamassaan.
"Vaari, missä sun ulkovaatteet on?" Minttu kummasteli ja katsoi tämän asukokonaisuutta.
"Sisällä, toin vain Kielon ulos", Toivo vastasi tyynenä ja talsi sisälle.
Lapsille kyhättiin etupihalle hiekkalaatikko :)
Erittäin pelottava naapuri! Kuka käyttää violetteja piilolinssejä? O.o
Ville liittyi tyttöjen seuraksi pihalle.
Katri Kaari tupsahti Berryjen tontille, ja oli pakko pistää Ville juttelemaan tälle ;)
Niin kaunis nainen! Ehdottomasti saa tulla joskus mukaan sukuun! P.S. Olen muokannut naisen ulkomuotoa jo aiemmin, mutta hän on se sama Katri Kaari, joka tulee kaupunkikämpän mukana :D
Ja tässä hauska kuva Katrin bugittavasta kainalosta xD
Ja takaisin tarinaan --->
Netta yritti rasittaa itseään, että vauva tulisi nopeampaa. Netta ei halunnut keisarinleikkausta!
Naisen olo alkoi jo käymään päivä päivältä tukalammaksi.
Isommat lapset olivat kuitenkin innoissaan tulevasta sisaruksesta, eivätkä hekään malttaneet odottaa sen syntymistä.
Juuso päätti tulla kummittelemaan ;s
Mutta ei hän kaivannut ketään simiä, hänen ja Merin sänkyä hän vain etsi :DD
Ville säikähti toden teolla isovaarinsa (?) haamua, joka tuli maalauksen läpi.
Vihdoinkin jotain alkoi tapahtua, Netan synnytys nimittäin käynnistyi!
Netta huusi tuskissaan, näin kovaa kipua hän ei muiden lasten kohdalla ollut kokenut.
"Äiti mä en jaksa!" Netta itki ja piteli mahastaan.
Vilma kuitenkin kehoitti lastaan ponnistamaan ja viimeisillä voimillaan Netta sen tekikin, vaikka tuska oli hirveä.
"Voi, voi. Toivottavasti tässä käy hyvin!" Antero ajatteli jännittyneenä. Mitä jos lapsi ei mahtuisikaan ulos?
Loppu viimein, usean tunnin kuluttua Netta saattoi maailmaan suloisen vauvan, joka näyttää olevan isänsä pikkuinen :D Heti isi vaa mielessä <3
"Sun takia vaimos sai kärsiä!" Juuso räyhäsi Anterolle.
"Mä tiedän, älä huuda!" Antero parka puolusteli itseään :DD
Netta nosti pikkuisen rintaansa vasten ja oli onnellinen. Vihdoinkin se oli ohi!
Minttu juoksi paikalleen kuultuaan huudot.
"Kumpi se nyt on? Tyttö? Poika?" Vilma kyseli uteliaana.
"Minkä väriset silmät sillä on? Onko se mun pikkusisko vaiko -veli? Äiti kerro!" Minttu intti.
~~~~~~~~~~~~
Niin, kumpi se on, jätän sen teillekkin salaisuudeksi ;) Haha, olempas ilkeä! >:D
Seuraavaan osaan! ;)
Kommentteja <3
~Napu
p.s. Yritän tässä ensiviikon aikana lueskella teille ilmestyneitä osia, sillä koulussa ei ole nyt niin paljon kiireitä :) Luen ne kyllä! <3
Kommentit