Juunääs, eli Napulla oli 5.6.2010 peruskoulun päättäjäiset. Olen itkupilli, joten kyynelittä en selvinnyt, pakko tunnustaa. Mutta on se vaan niin haikeeta. Mua kun ei oo luotu hyvästelemään ketään. No, todistuksen keskiarvo oli 8.6, eli oon ihan tyytyväinen. kolme seiskaa, neljä kasia, ykstoista ysiä ja kaks kymppiä :) Sain myös stipendin (30e). Mutta siis, osa on nyt tässä joten lukemaan vain! ;)

Viimeaikoina Vilma oli saanut viettää paljon enemmän aikaa tyttärensä kanssa, sillä Toivo ei enää tehnyt melkeinpä mitään järkevää. Itseasiassa Vilma hoiti Nettaa täyspainoisesti itsekseen.
 

Likaiset lautasetkin jäivät pöydälle, vaikka ennen Toivo olisi ne tiskannut jo aikapäiviä sitten.


"On tämä vaan niin työlästä, tuntuu kuin olisin yksinhuoltaja äiti", Vilma mietti haikeana tiskatessaan astioita.

Vilma ei näyttänyt huoltaan Toivosta muille. Vilman naamasta näkikin, että kaikki olisi hyvin, mutta oikeasti Vilma oli huolissaan.


Monena iltana, kaikkien kotiaskareiden jälkeen Vilma meni nukkumaan, muiden nukkuessa jo sikeästi.


Seuraavana aamuna Toivo haki lehden pihalta, hiukan omalaatuisella tavalla.

Hän istahti makuuhuoneen tietokonetuolille ja luki uusinta lehteä.

Toivo haki kiljuvan Netan lastenhuoneesta ja antoi tälle pullon maitoa ja rupesi kokkailemaan aamupalaa itselleen.


Ja tässä yksi Simsini kuuluisimmasta bugista: Kasvojen vaihtelu! Merillä on tässä kuvassa kauniimmat kasvot mitä oikeasti ;D

Ei ole enää kauaa laskettuun aikaan.


Vilma tekaisi perheelle nopeasti ruokaa ja sai siten Toivonkin istumaan hänen kanssaan samaan pöytään.
"Toivo kuule, sä. Sä...", Vilma änkytti surkea ilme kasvoillaan.
"No", Toivo sanoi välinpitämättömästi ja keskeytti syömisen.
"Sä oot ollu jo pitemmän aikaa jotenki vaisu. Eksä enää ra-rakasta mua?" Vilma kysyi, pidätellen kyyneliään.

Toivo katsahti Vilmaa hiukan kysyen.
"Ei mulla oo mikään. Sä luulet vaan", Toivo uskotteli.

"Kyllähän mä nyt oman aviomieheni tunnen. Oot sä ollu ennen paljon puheliaampi", Vilma sanoi hiljaa, purren huultaan.


"Et tunne tarpeeksi hyvin", Toivo sanoi ja nousi pöydästä. Vilma jäi katsomaan miehensä lähtöä.

Juuso ei tiennyt nuorten riidasta mitään, joten meni hymysuin töihin. On se niin suloinen :)

"Lälläs lää, tänään minä saankin syödä perunamuusia ja nakkeja työpaikalla", Juuso myhäili katsoen kotitaloaan punaisesta urheiluautosta.

Merikin heräsi ja tuli keittiöön. (huomatkaa, Vilman kolmas ruoka-annos ;D)
"No mikäs nyt on?" Meri kysäisi huolestuneena Vilmalta, joka oli lähes ilmeetön.
"Ei mikään, kaikki hyvin", Vilma sanoi ja lappasi ruokaa suuhunsa.
"Vai niin", Meri sanoi ja istahti pöytään. Tämän jälkeen Vilma nousi nopeasti pöydästä ja lähti vessaan.

Toivo vain istui ja tuijotti televisiota.

"Ei tämä voi jatkua näin. Jonkun on tehtävä jotain", Vilma huokaisi

Tuumasta toimeen. Vessasta tultuaan Vilma istahti sohvalle.
"Toivo kuule, jospa me nyt vähä juteltais", Vilma sanoi toiveikas ilme kasvoillaan.
"Ei meidän tarvi nyt jutella. Kaikki on niinkuin pitääkin ja piste", Toivo murahti ja keskittyi vain TV:stä tulevaan ohjelmaan.

Netta taapersi olohuoneeseen ja sai Vilman huomion itselleen.
"Voi kuinka reippaasti sinä kävelet", Vilma huokaisi ja hymyili tyttärelleen. Toivo ei edes vilkaissut.


Vilma luuli, että Netta ei tajunnut tilannetta. Äidin ja isin puheista Netta ymmärsi hyvin , että kaikki ei ole nyt kohdallaan.

Myöhemmin samana päivänä:
"Äiti olethan sä silloin sitten kotona, kun mä synnytän? Laskettu aika on nimittäin aika pian", Vilma kysyi huolestuneena äidiltään.
"Voinhan tietenkin, mutta eikös Toivo olisi vielä parempi tuki ja turva?" Meri kysyi hiukan hämillään. Toivokin käänsi katseensa Vilmaan.
"Ni-niin, voinhan mäkin olla kotona", Toivo sanoi arasti.


"No eipä sua oo kiinnostanu Nettaakaan hoitaa, joten miks sua nyt sitte kiinnostais tää syntyvä lapsikaan", Vilma huokaisi Toivolle.
"Vilma! Toivolla on ollut paljon omaa tekemistä, kyllä hän nyt Nettaa hoitaa", Meri hyssytteli Vilmaa.
"No eipä ole. Se vaan kattelee TV:tä ja on kuin ei oltais naimisissakaan", Vilma sanoi ääni väristen ja meni nukkumaan. Meri ja Toivo katselivat toisiaan ja menivät itsekin perästä.


Aamulla ennenkuin Juuson työt alkaisivat, tämä kylvetti Netan. Se oli Juuson tapa joka ikinen aamu.

Kun Netta oli kylvetetty, Toivo päätti opettaa tyttöä puhumaan, mutta se oli vaikeampaa kuin Toivo osasi ajatellakaan.

Laskuja oli kertynyt vino pino. Ennen Toivo oli hoitanut laskut, mutta nyt nekin olivat Vilman vastuulla.
"Näihinkin menee 500simoleonia, mistä me saadaan rahaa, kun äiti ja isi on vaan töissä", Vilma huolestui ja työnsi laskut postilaatikkoon.

Vilma keräsi vanhat sanomalehdetkin pussiin, ja laittoi ne roskikseen.

Yhtäkkiä auto kaarsi pihaan ja Toivo käveli Vilman ohi autoon.
"Mihin sä oot menossa?" Vilma kysyi Toivolta.
"Töihin, hankkimaan meille rahaa", Toivo sanoi ja laittoi oven kiinni.

Vilma oli hiukan ihmeissään mutta samalla onnellinen.
"Hyvää työpäivää", Vilma sanoi ja vilkutti Toivolle, mutta Toivo ei katsonut Vilmaan päinkään.


"Sinne se nyt meni, ja koskakohan tulee takaisin?" Vilma mietti ja meni lopulta sisälle.

Hyvä ajoitus, sillä sisällä Vilma sai synnytystä edeltävät poltot. Kivuliaat ne olikin, sillä vauvalla oli jo kova kiire maailmaan.

"Ai kun sattuu! Tulkaa nyt joku auttamaan!" Vilma voihki, mutta kukaan ei kuullut.

Lopuksi Vilma ponnisti niin kovaa kuin suinkin jaksoi. Hän halusi vauvan nyt ja välittömästi, sillä poltot olivat niin tuskalliset.
"AAAAAARGH! Tule jo!" Vilma huusi ja ponnisti.

Hetkenpäästä Vilma piteli pientä poikavauvaa sylissään.
"Voi kun sinä oletkin suloinen ja niin isäsi näköinen", Vilma huokaisi.


Poika peri isänsä silmienvärin ja samaten mustat hiukset. Muista perimistä en ole varma vielä tässä vaiheessa :) Hyvin paljon erinäköinen kuitenkin kuin Netta. Poika sai Vilman päätöksestä nimen Oiva :)

Kun talossa ei muitakaan kehtoja tällähetkellä ollut, niin Vilma kiikutti vastasyntyneen Oivan Netan kehtoon.
"Saat lainata pikkuveljelle kehtoasi, kun sä et sitä just nyt tartte", Vilma sanoi Netalle, joka äänteli jotain epämääräistä vastaukseksi.

Vilma jatkoi Toivon keskeneräistä puheopetusta ja sai Netalle opetettua sanan Nalle :3

Meri haki Oivan kehdostaan ja syötti tämän.
"Tui tui, pientä", Meri leperteli.

Luulisi Merin nyt tietävän kolmen lapsen äitinä, että lasta ei saa leikittää heti ruokailun jälkeen ;D

Juuso sai valmiiksi hienon kukkataulunsa :)

"Voi kumpa isi ymmärtäisi kuinka paljon me sen apua tarvitaan", Vilma huokaisi ja tipautti pari kyyneltä poskelleen.

Juuso opetti tylsistyneenä Nettaa potalle :D


Netalle ostettiin olohuoneeseen väliaikainen kehto ja Juuso peitteli Netan siihen.
"Kauniita unia, vaarin oma kulta", Juuso sanoi ja silitti tytön päätä.

"Ei nääkään enää onnistu", Vilma huokaisi polttaessaan pihvit pohjaan.

Toivo tuli töistä ja siirtyi heti kuntopyörälle.
"Toivo, voitaisko me puhua?", Vilma kysyi ja meni Toivon viereen seisomaan.
Toivo keskeytti urheilutuokionsa ja nousi satulalta.


Vilma seisoi ja Toivo alkoi selittää.
"Anteeksi Vilma, mä, mä... En mä halunnu olla mitenkään sivullinen enkä tarpeeton. Mä vaan haluaisin sulta enemmän huomiota ja olin siks hiljainen, kun sä oot noiden lasten kanssa niin paljon, etkä mulle enää pahemmin pusuja anna", Toivo selitti ja Vilma katsoi vieressä. Pieni hymy levisi Vilman kasvoille.


"Voi sua, siitäkö kaikki kiikastikin", Vilma sanoi ja silitti Toivoa poskesta.
"Ni-niin", Toivo sanoi nolona.
"Mä lupaan antaa sulle enemmän huomiota, mutta sun on ymmärrettävä, että lapset vie paljon aikaa", Vilma sanoi ja hymyili.
"Niin, mä tiedän. Anteeksi", Toivo sanoi ja tarttui Vilmaa kädestä.

Niin ne Netan synttärit koitti ja oli aika siirtyä taapertajasta koululaiseen.

Toivo auttoi puhaltamisessa ja Netta näyttää olevan innoissaan :)

Ja tässä kasvanut Netta, muodonmuutokseen ->

Tämä tuli kyllä ihan yllättäen, olen samaa mieltä. Mutta järkytyin kun tuli ilmoitus perinnöistä. Sitten katsoin perheluetteloa ja kyllä. Juuson taival päättyi tähän :'( Tämä oli kauhea järkytys mullekkin... Ei se musta mitenkään huonovointinen ollu, mutta nyt oli vain Juuson aika lähteä <3 Raasu ehti saada ylennyksen ja sitä hiukan tuossa tuuletti, ennenkuin kuoli... :'(

Kun Netta kuuli uutisen vaarinsa kuolemasta, hän purskahti itkuun.
"Vaari, miks sä menit! Mä en ehtiny ees hyvästellä sua", Netta nyyhki.

Tässä Netasta kasvokuvaa, tyttö sai lasit, kun näkö ei ollut ihan tarkka :)

Lepää rauhassa Juuso Berry. Tulemme muistamaan sinut aina <3
~~~~~~~~~~~~~~~~

Näihin haikeisiin tunnelmiin päätän osan 20. Eipä mulla oikeestaan oo mitään sanottavaa :<. Tässä teille vielä piristämiseksi hauska kuva, minkä nappasin osan aikana ;D

~Napu