Hei kaikki lukijat! Osan tulossa todellakin kesti, sen myönnän. Mutta mulla oli syyt. Tässä tämä osa nyt sitten on :) Ihanaa, kun jaksoitte odottaa ja vielä ihanampaa olis, jos myös kommentoisitte vielä luettuanne osan. <3 No nii, menkäähän lukemaan! Ette varmaan jaksa kuunnella enempää mun selityksiä xD

Photobucket

Vilma aloitti lopputyön tekemisen hyvissä ajoin, että ehtisi sen saada myös ajoissa valmiiksi.

Photobucket
Luennoilla piti myös käydä, vaikka Vilmaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ainakaan ilmeestä päätellen.

Photobucket
Luennon jälkeen Vilma päätti soittaa Toivon häntä piristämään.

Photobucket
"Haloo, onko Toivo puhelimessa?" Vilma kysyi.
"Joo, täällähän minä. Mitä nyt pupuseni?" Toivo vastasi pirteästi.
"Ajattelin, josko voitais tavata nyt? Ei olla nähty pitkään aikaan", Vilma ehdotti jännittyneenä.
"No mikäs siinä. Sinua on ilo nähdä kulti. Tulen heti!" Toivo sanoi ja sulki luurin.

Photobucket
Välihuomautus! Hygienia oireista kärsivä naikkonen on päässyt eroon ongelmistaan :'D *tapu tapu*

Photobucket
Toivo tuli niin kuin lupasikin.
"Ihanaa, kun pääsit tulemaan jo näin pian", Vilma hymyili.
"Tietenkin! Mikään ei ole esteenä, kun on kyse rakkaastani!" Toivo sanoi ja sai Vilman punastumaan.

Photobucket
Parilla näytti olevan hauskaa ^^

Photobucket
Hauskuttelu tuokion jälkeen Toivon maha murahti.
"Hani tuota... mulla on nälkä", Toivo sanoi ja halasi Vilmaa.
"Voi sua. No mä laitan sulle jotain. Odota hetki", Vilma sanoi ja suikkasi suukon Toivon poskelle.

Photobucket
Vilma teki niinkuin lupasikin. Hän yritti tuskassa ja hiessä valmistaa Toivolle spagettia.

Photobucket
Näytti Toivolla tosiaan oleva nälkä, kun homeisetkin ruoat meni että humahti :D

Photobucket
Kun Vilma oli menossa kutsumaan Toivoa syömään, Toivo kaappasi Vilman suudelmaansa.
"Minun täytyy lähteä. Yö vuoro", Toivo sanoi haikeana.
"Ei se mitään hani. Hyvää työ-yötä!" Vilma toivotti.
"Mitä ihmettä noi tekee? Iyyy!! Ällöö!" Tummaihoinen naikkonen inisi toiselle opiskelijalle.

Photobucket
Söpö vai söpö? :3

Photobucket
Vilma oli saanut viimeaikoina paljon kavereita. Ainakaan ei tarvitse pelätä yksinäisyyttä :D

Photobucket
"Eikö se keittäjä vois palkata jotain tarjoilijaa tänne? En mä aio koko elämääni täälläkään siivota", Vilma mietti viedessään kasan likaisia lautasia tiskiin.

Photobucket
Illalla Vilma päätti vielä katsoa TV:tä, kun ei ollut muutakaan tekemistä.

Photobucket
Vilman silmät rupesivat pikkuhiljaa lupsumaan kiinni.

Photobucket
Vielä ennen nukkumaan menoa Vilman oli tehtävä yksi essee.
"Mitä ihmettä tossaki lukee?" Vilma mietti ja siristeli silmiään.

Photobucket
Vihdoin Vilma pääsi nukkumaan. Häntä todella väsytti!

Photobucket
Mutta eipä saanut Vilma kauaa nukkua. Nimittäin puhelin pärähti soimaan.

Photobucket
Vilma raahautui vasten tahtoaan vastaamaan puhelimeen.
"H-haloo?" Vilma vastasi ja taiseli nukahtamista vastaan.
"Täällä äiti vaan hei. Ihanaa kuulla ääntäsi! Eveliina ja Pilvi muuttivat tässä vähä aikaa sitten pois kotoa", Meri aloitti.
"No, mitä siitä?" Vilma kysyi ihmeissään ja piti äitiään ihan tärähtäneenä.

Photobucket
"No minä ja isäsi olemme jo vanhoja. Haluaisimme, että sinä ja miesystäväsi muuttaisitte jo nyt meille. Kahdestaan on tylsää. Haluamme nähdä pieniä jalkoja ja..." Meri selitti.
"Äiti. Mitä sä nyt? Mullahan on yliopisto kesken ja kaikki, ja tehän sanoitte, ettei yliopistoa saa lopettaa kesken! Enkä mä nyt mitää lapsia vielä, tai siis... Äiti... Onko kaikki hyvin?" Vilma sanoi järkyttyneenä.

Photobucket
"Voi Vilma. Unohda se mitä sanoimme yliopiston lopettamisesta. Tämä on poikkeus. Olemme rakentaneet uuden talon ja kaikkea. Enää puututte te ja... Jälkikasvu. Kulta, lupaathan miettiä asiaa?" Meri huokaili.

Photobucket
"Äiti, mä oon kyllä valmis tulemaan täältä. Mutta lupaa, ettei tää oo sit mikää huijaus, eihän?" Vilma sanoi ja hymy levisi hänen kasvoilleen.
"Lupaan. Ei ole kyse huijauksesta, vaan ikävästä", Meri tunteili langan toisessa päässä.

Photobucket
"Niin, äläkä unohda kertoa asiasta miesystävällesi! Sillä sinunhan täytyy jatkaa sukua. Siitä et pääse yli etkä ympäri!" Meri vakavoitui.
"Äiti. Mä yritän. Mä yritän saada sen lähtemään", Vilma sanoi epävarmasti.
"Ihanaa kulta! Mutta nyt pitää mennä. Heippa ja nähdään pian!" Meri sanoi ja lopetti puhelun.

Photobucket
Vilma oli järkyttynyt koko puhelusta. Miten hän saisi Toivon kanssaan lähtemään jo nyt? Hehän olivat tunteneet vasta vuoden.

Photobucket
Vilma ei kuitenkaan jaksanut asialla päätänsä vaivata, vaan piti hauskaa yliopisto ystäviensä kanssa.

Photobucket
"Ooo..." Hygienia naikkonen huokaisi, katsoessaan Vilman ja toisen opiskelijan tanssia.
"Miten hän tuon tekee?" Hygienia naikkonen mietiskeli ja kiinnitti katseensa pyllistelevän opiskelijan pyllyyn.

Photobucket
"Siis tiiäksä! Sä olit aivan mieletön hei! Miten sä sait ittes nii taivutettua? Sä oot mun idoli!" Hygienia naikkonen selosti innoissaan toiselle opiskelijalle.

Photobucket
"No siis sun pitää vaan antaa rytmin viedä ja meet sillee kumaraan niinku näin ja niin. Siinä se", toinen opiskelija selitti innoissaan.

Photobucket
Vilma mietti kuumeisesti hetkeä, jolloin soittaisi Toivolle ja puhuisi asiasta.

Photobucket
"Jos saan kysyä, niin mitä sä siinä teet?" Vilma kysyi kummastuneena opiskelijalta, joka oli antanut Vilmalle kuvan itsestään kirjan välissä.

Photobucket
"No siis mä teen tätä esseetä. Mut ei sun tarvi mihinkään lähteä", opiskelija selosti, kun samalla Vilma veti tuoliaan taaksepäin.

Photobucket
"Sori, mutta mä oon jo varattu," Vilma sanoi pirteästi ja nousi pöydästä.

Photobucket
Ei yhtään ahdistavaa, ei? -.-

Photobucket
Vilma oli päättänyt soittaa Toivolle, ja kertoa asiasta.

Photobucket
Toivo tuli niin pian kuin ehti, ja Vilma halasi tätä heti alkuun.

Photobucket
"Kulta, mun pitäis kertoa sulle yks asia. Mä, tai siis mun..." Vilma aloitti.
"Hani sano vaan. Mä kuuntelen", Toivo sanoi ja hymyili Vilmalle.

Photobucket
"Niin siis mun äiti soitti ja sano, että meidän tai siis mun pitäis nyt mennä perijätontille mun miesystävän kanssa, jonka kanssa haluaisin jatkaa sukua. Et, voisiksä tulla mun kanssa rakas..." Vilma sanoi epäröiden.

Photobucket
"Siis mitä! Sähän sanoit, että vasta sitten kun sun yliopisto on loppu?! Sähän oot käyny vasta vuoden tätä yliopistoa. En mä oo vielä valmis! Sitäpaitsi menettäisin työni!" Toivo korotti ääntään.
"Mutta rakas, mulla ei oo muuta vaihtoehtoa", Vilma huokaisi hiljaa.

Photobucket
"Ai ei oo muuta vaihtoehtoa. Hei, etkai sä itke...?" Toivo sanoi ja hiljensi ääntään, muuttaen sen lempeämmäksi.

Photobucket
Vilma käänsi katseensa pois Toivosta, ettei tämä näkisi Vilman itkevän.
"Heii... Mä v-voin miettiä sitä. Älä ny itke hani.. Mä vaan sitä et", Toivo selitteli.

Photobucket
"Mä arvasin, ettet sä mua oikeesti rakasta. Mu-mun kai on mentävä sit yksin", Vilma nyyhkytti ja katsoi käsiään.

Photobucket
Toivo tuli Vilman lähelle ja kaappasi tämän lämpimään halaukseen.
"Hani, älä nyt itke. Kyl mä voin tulla sun kanssa rakas", Toivo sanoi ääni väristen.

Photobucket
"Ihan oikeastikko? Mitä sä sit sanoit, et", Vilma nyyhkytti ja katsoi Toivoa.
"Mä vaan, ylireagoin. Ei muuta. Hani, mee soittamaan taksi nii lähetään", Toivo sanoi ja hymyili Vilmalle.

Photobucket
Vilma pakkasi kamppeensa ja soitti taksin. Nyt hän lähtisi pois yliopistosta jatkamaan elämäänsä perijänä.

Photobucket
Taksi jätti Vilman Ruusumarjankatu 2:seen, mutta paikka ei todellakaan näyttänyt samalta kuin ennen.

Photobucket
Tässä kaukokuva talosta.

Photobucket
Ja tässä pohjapiirrustus. Anteeks, en jaksa nyt erityisemmin taloa esitellä. Näette kai tuosta pääjutut :) Vihreämakkari on perijän ja punainen- on vanhusten. Vaaleanpunainen on vessa/kylppäri, keskellä iso alue on keittiö + olohuone yhdistelmä ja vihreän makkarin alapuolella oleva huone on tarkoitettu lapsukaisille ^^

Photobucket
Vilma käveli tyytyväisenä sisälle, tutkien samalla katseellaan paikkoja.

Photobucket
Meri juoksi Vilmaa vastaan.
"Ihanaa kulta, kun päätit tulla!" Meri sanoi ja halasi tytärtään.

Photobucket
"Missäs se sinun miesystäväsi oikein on?" Meri sanoi ja katsoi kysyvästi Vilmaa.
"No siis, se ei tullu vielä. Sillä oli yövuoro", Vilma sanoi äkkiä.

Photobucket
"Vai niin, no menes nyt vaihtamaan nuo vaatteet", Meri sanoi ja hymyili.
"Okei, sen teen", Vilma sanoi ja marssi perijän makuuhuoneeseen.

Photobucket
Vilma etsi itselleen sopivia vaatteita. Rahaa heillä oli vaikka kuinka paljon, jos jotain puuttuisi.

Photobucket
"Näytänköhän minä nyt hyvältä näissä?" Vilma mietti ja tutki itseään peilistä.
"Noh, ehkä nämä saavat jäädä", Vilma sanoi päättäväisenä ja oikoi vielä pari hiussortuvaa silmiensä edestä.

Photobucket
Meri jatkoi edelleen kuntoiluaan. Hän ei ole päässyt siitä harrastuksesta eroon.

Photobucket
Taloon oli ostettu piano ja Vilma päätti kokeilla sen sointia.

Photobucket
"Tuo sinun paitasi on hiukan ööh... Avonainen", Meri takelteli vaivautuneena.

Photobucket
"Mitä siitä? Mä oon nuori, enkä aio todellakaan pukeutua mihinkää säkkipukuihin. Anteeks vaan, mutta mä pidän näistä äiti", Vilma naurahti.
"No olkoon sitten. Annetaan sen asian jo olla. Mitäs pidät uudesta talostamme?", Meri vaihtoi puheen aihetta, huomatessaan, ettei hänen kommenttinsa paljoa Vilmaa hetkauttanut.
"Tää on tosi kiva, semmonen kodikas", Vilma sanoi ja hymyili.

Photobucket
Ruokailun jälkeen Vilma jäi tiskaamaan, Merin lähdettyä töihin.
"Täälä on kuolettavan tylsää, kun Toivokaan ei oo täälä. Mähän tuun itekki pian mökkihöperöks, jos mä elelen noiden kahden kanssa kolmestaan", Vilma tuumi tiskatessaan astioita.

Photobucket
Juuso oli herännyt ja tuli tervehtimään kotiin palannutta perijäänsä.
"Ööh, hei isä", Vilma sanoi ujosti.

Photobucket
"Tuus vähä tänne nii isi halaa. Oletpa sinä kasvanut roimasti", Juuso sanoi ja otti tyttärensä lämpimään halaukseen.
"Kiva nähdä sua pitästä aikaa", Vilma sanoi vaivaantuneena.

Photobucket
Hetken kuluttua Juuso päästi Vilman halausotteestaan ja tenttasi tätä ihme kysymyksillä.
"Missäs se sinun miesystäväsi oikein piileksii?" Juuso kysyi.
"Se tulee tänne sit kun se ehtii. Sillä oli sillon yövuoro, kun mä lähdin joten se ei ehtiny samaan taksiin mun kans", Vilma selitti.
"Koskas te pyöräytätte ensimmäisen lapsenne?" Juuso kysyi, naama vakavana.
"Isä. Eihän me nyt tommosia voida vielä tietää!" Vilma sanoi ärsyyntyneenä.

Photobucket
Vilma päätti nostaa kuntoaan uudella kuntopyörällä. Kiloja oli kertynyt lisää kummasti yliopiston aikana. Hän purkasi myös vihaa kuntopyörään. Että Juuso osasikin olla ärsyttävä!

Photobucket
"Tuletko sinä Vilma katsomaan kokkikanavaa?" Juuso kysyi.
"Isä, ei kiitos. Kato sä vaan", Vilma sanoi hengästyneesti ja jatkoi polkemista.

Photobucket
Yhtäkkiä TV:n näyttö pimeni.
"No nytkö sinä pahuksen vempele otit ja hajosit", Juuso raivosi televisiolle.

Photobucket
"Minä kuule vielä näytän sinulle!" Juuso sanoi ja rupesi tökkimään televisiota ruuvimeisselillä.
"Mä meen nyt suihkuun ja sitten nukkumaan. Öitä", Vilma sanoi mennessään Juuson ohi.

Photobucket
Jos joku nyt haluaa nähdä Juusosta kasvokuvaa, niin tässäpä se ^^

Photobucket
Vilma ei saanut nukuttua koko yönä. Hän vain kieriskeli sängyssään miettien asioita elämästään ja tulevaisuudesta.

Photobucket
Heti herättyään Vilma tarttui luuriin. Hän oli päättänyt että Toivo saisi tulla niin pian kuin pystyisi.

Photobucket
Ja Toivo tuli tapansa mukaan heti Vilman puhelun jälkeen :)

Photobucket
Vilma riensi sulhoaan vastaan.
"Ihanaa kun tulit. Haluaisitko muuttaa mun ja mun vanhempien kanssa tähän taloon? Mä oon perijä ja mun pitäis hani tota... jatkaa sukua, tiedäthän ja mä tarvin siihe..." Vilma selitti mutta Toivo keskeytti Vilman suudelmalla.
"Tiedän, ja tottakai muutan kanssasi samaan taloon. Rakastan sua", Toivo sanoi ja rutisti Vilman itseään vasten.

Photobucket
Vilma on niin kaunisss <3 :)

Photobucket
Toivo esitteli itsensä Vilman vanhemmille.
"Joo eli mä oon Toivo Vennamo ja olen Vilman kihlattu", Toivo sanoi ja kätteli Juusoa.
"Olen Juuso, Vilman isä. Mukava tutustua! Ja koittakaahan saada ne lapset pian maailmaan", Juuso sanoi kätellessään Toivoa.
Vilmaa hävetti isänsä puolesta.

Photobucket
Tässä muodonmuutoksen kokenut Toivo. Ruskan värin alta paljastui pikimustat hiukset. Aika komee vai mitä? ;)

Photobucket
Muodonmuutoksen jälkeen pari meni huilailemaan sängylle.
"Hani, kuulitko mitä isäsi sanoi?" Toivo sanoi huvittuneena.
"Joo, tiedän. Isä on hokenu sitä jälkikasvua jo jonkun aikaa. Ei kannata välittää", Vilma sanoi ihan nolona.
"Hani ei se haittaa. Tehtäiskö sun isäs unelmista totta?", Toivo sanoi ja Vinkkasi silmää.
Vilma hymyili suloisesti Toivolle...

Photobucket
"Älä tuu tänne!" Vilma kiljahti isälleen, joka kurkki oven raosta makuuhuoneeseen.
"Joo joo, mennään..." Juuso sanoi vaivaantuneena ja lähti oven takaa kurkkimasta. Aika sika tuo Juuso vanhuksena ;D

Photobucket
Pienen tuokion jälkeen pari lepäsi onnellisina sylikkäin.
"Vilma, tiedätkö. Mä rakastan sua niin paljon", Toivo sanoi ja rutisti Vilman rintaansa vasten.
"Niin mäki sua... Hani", Vilma sanoi ja painoi päänsä toivon rintaa vasten ja nukahti Toivon syliin.<3
Toivo katseli nukkuvaa prinsessaansa ja nukahti lopulta itsekin :')

Photobucket
Muutamien päivien päästä pari oli jo tottunut asumaan saman katon alla.
"No, mitäs mieltä sä oot tästä talosta?" Vilma kysyi ujosti avomieheltään.
"Musta tää on iha sika siisti! Just semmonen hieno!" Toivo hehkutti ja sai Vilman nauramaan.

Photobucket
Toivon mielestä Vilma oli niin hyvä kokki, että nuoli lautasensa putipuhtaaksi :D

Photobucket
Yhtäkkia Toivo tuli Vilman taakse ja käänsi tämän ympäri.
"Toivo, mitä sä nyt?" Vilma katsoi, kun Toivo levitteli käsiään hänen nenänsä edessä.
"Ajattelin, että josko... Siis saisinko mä vähä tanssittaa sua?" Toivo kysyi punastuen täysin.
"Jaa. No jos me sitten voitais", Vilma sanoi epävarmana ja antoi Toivon viedä.

Photobucket
Kattokaa ny... Tää pari on nii sulonen :')

Photobucket
"Hani, tiiäksä että sulla on tosi kauniit silmät?" Toivo kysyi hiljaa Vilmalta, joka punastui täysin.
"En mä ny tiiä", Vilma sanoi nolostuneena.

Photobucket
Kauaa ei parin suloinen tanssahtelu kestänyt, kun Toivo astui Vilman varpaille.
"Ai että! Mun varvaash!" Vilma karjui yhdellä jalalla pomppien.
"Hani anteeks, ei mulla ollu tarkotus... Voi että", Toivo änkytti.

Photobucket
Jonkin ajan kuluttua Vilma lopetti pomppimisen ja päätti sanoa Toivolle pari valittua sanaa.
"Oikeesti, toi sattu! Mitä jos mun varvas meni poikki", Vilma raivosi, varoen samalla seisomista vasemmalla jalallaan.
"Peace and love, hani. Se oli ihan puhdas vahinko, anteeks", Toivo sanoi ja yritti rauhoitella Vilmaa.

Photobucket
"Hani, älä ny viitti mököttää. Mitä muuten sanoisit, jos olisinki Toivo Berry, enkä Toivo Vennamo?" Toivo sanoi ja silitteli Vilman poskea.
"Toivo, se olis tosi ihanaa", Vilma sanoi ja hymyili Toivolle.

Photobucket
Photobucket
Ja tuumasta toimeen!

Photobucket
Tervetuloa Berry-sukuun Toivo :)

Photobucket
Toivo ei osannut arvatakkaan, että mihin kaikkeen sitä tässä suvussa joutuukaan. Heti vaan ammetta korjaamaan! :D

Photobucket
Myös vanhuksilla oli omaa kivaa keskenään.
"Tiedätkös mitä minä näin pari päivää sitten?" Juuso supatti Merille salaperäisenä.
"No mitä? Kerro, kerro, KERRO?!" Meri intoili.

Photobucket
"No, nämä nuoret olivat tuolla makuuhuoneen puolella ja he tuota noin..." Juuso selitti innoissaan, mutta Meri keskeytti Juuson kesken lauseen.
"Juuso! Senkin sika! Ei tuollalailla saa mennä kurkkimaan!" Meri sanoi Juusolle komentavaan äänensävyyn.

Photobucket
"Mitä pahaa siinä nyt on jos vähä kurkkii?" Juuso kysäisi hämmentyneenä.

Photobucket
"No on siinä! Lopetat Sherlok -urasi tähän ja jätät nuoret rauhaan!" Meri korotti ääntään, muttei voinut olla hymyilemättä miehelleen.
"No okei, okei sit", Juuso sanoi pettyneenä.

Photobucket
Pienen kinan jälkeen Juuso rupesi soittamaan pianoa ja Meri ei voinut olla tanssahtelematta mukana.
"Hyvä beibi, jyrää!" Meri kiljui ja heilutti lantioitaan musiikin tahdissa.

Photobucket
Vilma oli päättänyt nostaa hiukan ruoanlaitto taitoaan, mutta se ei onnistunut oikein hyvin. Vilma kun ei voinut olla nauramatta vanhemmilleen...

Photobucket
Toivo kävi kaapilla minkä ehti. Aina kun silmä vältti, tämä mies löytyi jostain sipsipussi kainalossa. Ei näytä hyvältä ei :D

Photobucket
Meri oli vanhuksena aloittanut uransa maalarina. Hyvältä näyttää!

Photobucket
Eräänä aamuna Vilma löysi itsensä kaulailemasta vessanpyttyä.
"Toivottavasti kukaan ei nää sillä mä", Vilma mietti ja oksensi uuden lastin pyttyyn.

Photobucket
Vilma ei halunnut murhaavia katseita likaisesta pytystä, joten päätti kiltisti siivota jälkensä.

Photobucket
Vilma söikin nykyään entistä enemmän. Kaikki varmaan tietää jo, että...

Photobucket
...Vauva on tulossa. Aivan! ;)

Photobucket
Samana iltana, kun pari katsoi elokuvaa televisiosta, Toivo kiinnitti huomionsa Vilmaan.
"Ooksä hani ostanu uudet vaatteet? Toi vihree on aika kiva väri", Toivo sanoi, huomaamatta Vilman paisunutta masua.
"Niin, siitä mun pitikin puhua", Vilma sanoi ja puna levisi hänen kasvoilleen.
"Ai mitä hani. Kerro!" Toivo sanoi yllättyneenä ja katsoi Vilmaa.

Photobucket
"Mä oon tuota, tai siis meille tulee vauva", Vilma sanoi ja hymyili.
"VAUVA! Siis oikeesti!" Toivo sanoi kirkkain silmin.

Photobucket
"Hani, mä oon niin onnellinen. Musta tulee isi ja susta äiti", Toivo sanoi ja kaappasi Vilman syliinsä.
"Niin, meistä tulee vanhemmat", Vilma sanoi silmät kostuen.

Photobucket
Kauaa ei uutinen salassa pysynyt. Meri tarkisti aina vähän väliä, miten hänen tuleva lapsenlapsensa voi.

Photobucket
Isovanhemmat olivat iloisia vauvauutisesta. Heillä riitti jopa energiaa jalkapallon pelaamiseen :D

Photobucket
Toivo ajatteli korjata autonromun, että voisi sitten hienosti kuskata lastaan kouluun.

Photobucket
Eikä aikaakaan, kun vauva ilmoitti toisen kerran tulostaan.
"Synnytys ei voi olla kaukana!" Vilma hihkaisi.

Photobucket
Monesti, kun kaikki nukkuivat, Vilma suuntasi tiensä keittiöön ja kokkaili itselleen ruokaa. Oli sitten kello mitä tahansa!

Photobucket
Raskauden loppuajat olivat Vilmalle aika rankkoja. Monesti ei ehtinyt edes sänkyyn asti, kun Vilma nukkui jo sikeästi.

Photobucket
Vihdoin oli laskettu aika käsillä. Tänään lapsen olisi synnyttävä.
"Hani, tuo sun masus on jo aika valtava. Eikö sen lapsen pitäis syntyä jo?" Toivo sanoi ja katsahti Vilman suureen masuun.

Photobucket
"Nytkö sä vasta huomasit? Tänään on laskettu aika, että kyllä se pian sieltä tulee", Vilma sanoi hiukan pelokkaana ja meni vessaan.

Photobucket
Toivo meni Vilman perään ja löysi tämän vessasta itkemästä.
"Hani, mikä on? Onko kaikki hyvin?", Toivo sanoi huolestuneena.
"Ei mulla mikään oo", Vilma itki ja pyyhki silmäkulmiaan.

Photobucket
"Hei, jännitätkö sä jotain?", Toivo kysyi ja yritti saada katsekontaktin Vilmaan, mutta Vilma käänsi päänsä pois.
"No, mä mietin, että... Tuunko mä selviämään siitä synnytyksestä", Vilma huokaisi helpottuneena.
"Tietenki hani. Sä oot niin vahva", Toivo sanoi ja hymyili.

Photobucket
"Mitäs se isin pikkunen? Tulehan pian sieltä pois, niin äiti ja isi näkee sinut", Toivo leperteli Vilman vatsalle ja Vilma hymyili miehelleen. On se niin sulonen!

Photobucket
Samana päivänä, hiukan myöhemmin Vilma sai kivuliaita supistuksia, jotka saivat hänet huutamaan.
"Nyt se taitaa syntyä", Vilma itki ja piteli vatsaansa.

Photobucket
Vilma kiljui ja huusi, mutta kukaan ei tullut auttamaan.
"Toivo tää sattuu!", Vilma itki.

Photobucket
Sattui Vilmaa kuinka paljon tahansa, lapsi oli pakko ponnistaa maailmaan.

Photobucket
Kun vilma kuuli ensimmäisen itkun, hänen silmänsä kostuivat.
"Hei, äidin pieni. Voi kun olet suloinen", Vilma katsoi juuri syntynyttä lastaan ja kipu unohtui kuin seinään.

Photobucket
Vilma meni näyttämään lastaan Toivolle.
"Hani, sä synnytit jo! Voi että kun on suloinen tyttö. Mikäs nimeksi?" Toivo sanoi haltioissaan ja puheli vauvelille.
"Kävisikö Netta?" Vilma ehdotti ja sai myöntävän vastauksen.

~~~~~~~~~~~
Huh. siinä se! Osa oli pitkä, mutta toivottavasti korvasi odottamanne ajan ^^
Kommenttejaaah <3

~Napu